Rintasyöpä - Äänessä Arna
On lokakuinen aamupäivä ja Arna huomaa peilistä pienen painauman vasemmassa rinnassaan. Painauma ei näytä vakavalta, iho vanhenee. Joulukuussa 2019 painauma näyttää ehkä vähän suuremmalta, Arna huolestuu ja kertoo löydöstään siipalleen. Tammikuussa Arna soittaa ystävälääkärilleen, hän ottaa painauman heti vakavasti ja tekee lähetteen tutkimuksiin. Tammikuun viimeisenä maanantaina 2020 Arna on yliopistolla luennolla ja puhelin soi. Arna poistuu luentosalista, sillä hän arvelee soiton liittyvän rinnan tutkimustuloksiin. Lääkäri kertoo kyseessä olevan rintasyöpä ja sanoo: ”Tästä lähtee saman tien lähete Tyksiin, sieltä ollaan yhteydessä heti lähipäivinä.” Arna palaa takaisin luentosaliin eikä muista sen jälkeisestä luennosta paljon mitään.
“Minä en ole ajatukseni, olen jotain muuta.” - ote Arnan yösivuista
Ensimmäinen yö diagnoosin jälkeen oli kaikista pahin. Arna laati mielessään testamentin ja tunsi kuinka ahdistus vaan kasvoi. Rintasyöpädiagnoosi käynnisti matkan kohti tuntematonta. Arna mietti, miten purkaa omia ahdistavia ajatuksiaan ja hän alkoi kirjoittaa öisin itselleen yösivuja. “Minä en ole ajatukseni, olen jotain muuta”, Arna kirjoitti ja tästä lauseesta alkoi 15 kirjeen dialogi ahdistuneen Arnan ja sen järkevän fiksun Arnan kesken otsikolla – Minun matkani yli rintasyövän.
“Kuitenkin suurin osa elämän ilmiöistä on sattumaa ja niin myös tämä teidän rintasyöpänne.“
Arnan hyvä ystävä oli kuollut rintasyöpään vuosia sitten ja nämä vanhat surulliset muistot nousivat pintaan. Mielessä pyöri syyt rintasyövälle: “Olinko tehnyt jotain väärin?” Oli vaikea ymmärtää sairauden syntymistä, sillä ainoat riskitekijät olivat ikä ja naissukupuoli. Arna mietti, että nyt ei pidä antaa tällaisille ajatuksille valtaa ja päätti pitäytyä lääkärin sanoihin:“Kuitenkin suurin osa elämän ilmiöistä on sattumaa ja niin myös tämä teidän rintasyöpänne.”
Ne sanat olivat viisaat ja totta, rintasyöpä ei ole itseaiheutettu sairaus.
Hiihtolomalla 21.2.2020 Arnan toinen rinta leikattiin. Leikkaus tehtiin päiväkirurgisena toimenpiteenä Tyksissä, minkä jälkeen hän pääsi kotiin. Leikkauksen jälkeen kuukauden kuluttua alkoivat sytostaattihoidot ja kesän lopulla sädehoidot. Arnaa kuvaa, että hoito meni eteenpäin kuin juna ja asemat olivat selvät.
“Huomaan, että olet pelästynyt ja poissa tolaltasi. Se on hyvin ymmärrettävää, sitä sinun ei tarvitse eikä pidä pelätä.” - ote Arnan yösivuista
Heti sytostaattitiputuksen jälkeen olotila oli viikon verran kuin lievässä krapulassa. Kaksi seuraavaa viikkoa meni mukavasti ja vointi oli hyvä. Ruoka maistui ja lähimmäisten tuki kantoi. Voimaa sai ulkoilusta ja liikkuminen hoiti myös mieltä. Arnalle oli Tyksissä kerrottu uudesta tutkimuksesta, jossa todettiin, että syöpäpotilaalle parasta lääkettä on liikunta. Liikuntaa rakastavalle tämä tieto oli kuin lottovoitto! Arna päätti mennä päivittäin ulos vaikka vain kävelylle, oli keli mikä tahansa. Arnalla on vahva kehoidentiteetti, kuitenkin hiustenlähtö/karvattomuus oli uusi ja oudolla tavalla vähän pelottavakin kokemus. “Peilistä katsoo outo kalpea, kalju ja karvaton tyyppi, ihan on tosi sairaan näköinen”, mietti Arna. Pari viikkoa ensimmäisen sytostaattitiputuksen jälkeen hiukset jäivät tuppoina harjaan. Arna päätti ajaa päänsä kaljuksi. “Kalju on nyt minun uusi lookki ja tällä mennään!” Arna sai perheeltään roimasti kannustusta uudelle tyylille ja niin sai peruukin hankinta jäädä. Pienirintaiselle Arnalle oli jo ennen leikkausta selvää, että koko rinta lähtee ja uutta rintaa leikatun tilalle hän ei halua. Rinnan paikalle saa jäädä taisteluarpi. “Olen imettänyt kolme lasta, rintani ovat tehtävänsä ja tarkoituksensa täyttäneet.”
“Ota päivä kerrallaan. Älä anna huomisen mahdollisten hankaluuksien pilata tätä päivää, joka ei sisällä niitä hankaluuksia. Tuo on viisautta ja sitä olet peräänkuuluttanut.” - ote Arnan yösivuista
Hoitojen aikana tunteet välillä ailahtelivat – ahdistus tuli ja meni. Läheisten rakkaus oli korvaamatonta. Arna sai kokea, miltä tuntuu, kun saa vastaanottaa runsain mitoin aitoa ja vilpitöntä rakkautta. “Tuntui kuin suojeleva valo olisi ympäröinyt minut. Rakkaus on teonsana ja rakkaus se vain monistuu annettaessa.” Arna on todella kiitollinen erilaisista kohtaamisista ystäviensä kanssa. “Läheinen ystäväni lensi tapaamaan minua Pariisista asti vain muutamaksi tunniksi osoittaakseen tukensa. Kahvitteluhetken jälkeen ystäväni lensi takaisin Pariisiin. Jotain uniikkia läikähti syvällä sydämessäni. Tunne läsnäolon voimasta todella vahvistui.” Hiljalleen Arnan henkiset voimavarat lisääntyivät ja usko omaan paranemiseen kasvoi.
“Hoitoprosessia kokonaisuudessaan voi ajatella kuin vuorena, jonka huipulle piti vain kiivetä päivä kerrallaan. Sain ystävältäni nämä kauniit korvakorut muistuttamaan tästä.”
“Siinä on vuori, nyt kiivetään.” - Ote Vesalan sanoituksesta
Viimeisessä tarkastuksessa syyskuussa 2020 Arna sai terveen paperit. “Tervemenoa terveenä”, toivotti lääkäri ja siihen loppuivat sädehoidot. Tämän matkan maali, vuoren huippu, oli saavutettu. Arna halusi juhlistaa sitä uudella tyylillä. Hän hankki uudet silmälasit ja kasvamaan alkanut tukka sai uuden sävyn. Matkan päättyessä olotila oli kiitollinen kaikesta, mitä hän oli oppinut ja ymmärtänyt tämän matkan/prosessin aikana. Kuolemanpelko oli muuttanut muotoaan vähemmän ahdistavaksi ja elämä tuntui nautinnolliselta. Elämässä oli vielä paljon hyvää, mitä odottaa. Uusi ovi oli avautunut, tervetuloa ja tervemenoa terveenä taas!
“Ne Universumin hyvät voimat -ne ovat olemassa, täällä ja kanssasi nyt ja edelleen ja aina. Ne pitää vain huomata, jos ne haluaa huomata, ja voimaantua lisää huomiosta. Voi hyvin Arna-kulta!” -ote Arnan yösivuista
Kuuntele Arnan Voimatarina:
