Rakkaus & Rajat - Äänessä Taija
Iloinen ja energinen Taija on aina ollut luonteeltaan selviytyjä. Pienestä pitäen hän on nauttinut vapaasta lapsuudesta, ollut sosiaalinen ja reipas. Taijan ollessa lapsi hänen vanhempansa olivat paljon poissa kotoa ja pieni Taija itsenäistyi jo nuorena. Vanhemmilta opittu ajatus että “Elämässä selviää mistä vaan”, on ollut elämän varrella tärkeä oppi, joka on antanut Taijalle voimaa selvitä isoistakin elämänmuutoksista. Taija tuli nuorella iällä äidiksi, loi uraa muotialalla ja koki myöhemmin haastavan avioeron. Mullistukset elämässä laittoivat Taijan keskelle identiteettikriisiä, mikä sai Taijan pohtimaan rakkautta ja rajoja itseään kohtaan. “Olin silloin 33-vuotias ja jokin sisälläni räjähti”.
“Elämässä selviää mistä vaan”
Taijan yrittäjävanhemmat tekivät paljon töitä, kun Taija oli pieni ja Taijaa hoitivat monet värikkäät persoonat. Taija sai elää villiä rajatonta lapsuutta ja reippaan Taijan tiedettiin pärjäävän itsekseen. Tuli 90-luvun lama, perheen yritys ajautui konkurssiin ja lopulta vanhemmat erosivat, kun Taija oli 8-vuotias. Se oli Taijalle rankka kokemus, kun isä joutui muuttamaan perheen kodista pois. “Olin aina ollut isän tyttö”.
“Kodissa pitää olla rakkautta”
21-vuotiaana Taija tuli äidiksi. Kokemus omasta lapsuudesta ilman molempia läsnäolevia vanhempia sai Taijan tekemään ison päätöksen raskaana ollessaan. Parisuhde ei ollut sellainen, jossa Taija halusi kasvattaa lapsensa ja niin hän päätti erota lapsen isästä jo ennen lapsen syntymää. Koin, että “Kodissa pitää olla rakkautta”. Ystävät ja perhe tukivat Taijan päätöstä. “Olin valmis äidiksi ja nautin kovasti elämästäni pienen tyttäreni kanssa.”
“Luulin olevani onnellinen”
Aikuisena Taija sai kuitenkin huomata, että hänen tietyt lapsena opitut toimintamallit toistuivat hänen elämässään niin ihmissuhteissa kuin urallakin. Ilman rajoja eletty lapsuus oli jättänyt jälkensä. Elämään tuli uusi mies ja tyttärelle isäpuoli, kun Taija oli 26-vuotias. “Tässä suhteessa kasvoin aikuiseksi ja mieheni tuki minua paljon urallani, josta olen kovin kiitollinen”, Taija kertoo.
Vuodet kuluivat ja 33-vuotiaana Taija oli päällisin puolin menestynyt bisnesnainen, vaimo ja äiti, mutta syvällä sisimmässään hän ei enää tunnistanut itseään. Usean vuoden pahaolo ajoi riittämättömyyden tunteeseen, joka Taijan oli kohdattava. Nämä tunteet johtivat avioeroon ja elämä heitti täyskäännöksen. “Avioeron myötä jotain räjähti sisälläni. Luulin olevani onnellinen”. Koska, Taija oli tottunut aina selviytymään ja pärjäämään yksin, hänen oli vaikea olla itselleen armollinen. Haasteena oli myös uskaltaa sanoa ääneen, että nyt en jaksa, enkä pärjää yksin. Tunteet olivat kuitenkin liian voimakkaita kohdata yksin yksin ja niin Taija päätti kääntyä ammattilaisen puoleen.
Terapiassa Taija huomasi, että oman reippauden alle kätkeytyi haitallisia toimintamalleja, kuten suorittamista ja miellyttämistä, jotka ajoivat Taijan aina tietynlaisiin tilanteisiin elämässä. Reippaan tytön syndrooma oli seurannut häntä aikuisiälle asti ja urhoollisesti hän oli vain mennyt eteenpäin silloinkin, kun olisi tehnyt mieli käpertyä jonkun kainaloon ja itkeä.
Ymmärrys siitä, että nämä toimintamallit olivat antaneet hänelle turvaa, joiden taakse piiloutua, avasi tien kohti haavoittuvaisuuden polkua. Terapiassa Taija joutui myös kyseenalaistamaan myös omien rajojen ja rakkauden puuttumisen itseään kohtaan. Tämä tuli Taijalle yllätyksenä, sillä hän oli aina pitänyt itsestään hyvää huolta.
“Tämän hetkinen tilanne ei ole se lopullinen määränpää, antoi luottamusta jatkaa eteenpäin.”
Terapia nosti pintaan paljon tunteita ja kaikkein vahvimpana tunteena Taija tunsi vihaa. Hän huomasi jääneensä kiinni vihan tunteeseen. Vihan tunnetta käsittelemällä ja antamalla sille tilaa, Taija havahtui siihen, että hän oli vihainen itselleen sekä pettynyt itseen”. Pysähtymisen ja pohdinnan kautta Taija tunnisti, että tämä tunne oli tuttu jo vuosien takaa.
Sisäinen muutosprosessi käynnistyi ja Taija opetteli pienin askelin rakastamaan itseään ja harjoitteli omien rajojen asettamista kaikilla elämän osa-alueilla. Ajatus siitä, että “Tämän hetkinen tilanne ei ole se lopullinen määränpää, antoi luottamusta jatkaa eteenpäin.” Kohti oman näköistä elämää yksi muutos kerrallaan.
Matka itseen alkoi. Taija oli uuden elämän edessä, joka oli hänelle täysin tuntematon.
Halu rakentaa oman näköistä elämää vahvistui ja se vaatii paljon mielensisäistä työskentelyä Taijan itsensä kanssa. Taija ei halunnut jäädä jumiin menneeseen eikä katkeroitua, vaan päätti käydä läpi kaikki pintaan nousseet tunteet ja menneisyyden tapahtumat. Terapian avulla tunnevyyhti alkoi hiljalleen purkautua ja Taija tunsi, että hänellä oli pitkästä aikaa taas tilaa hengittää.
Oivallus siitä, että hän on täyttänyt omaa sisäistä tyhjyyttään mukautumalla eri rooleihin ja luullut, että onnellisuus tulee ulkopuolelta, oli iso käännekohta Taijan ajatusmaailman muuttumisessa. Uusien ajatusten ja vapautuneisuuden myötä, Taija alkoi rakentaa konkreettisia tavoitteita itselleen. Missä hän haluaisi olla ja miltä se oman näköinen elämä oikein näyttäisi?
“Vaikka meillä on lupa olla sellaisia kuin olemme, läheistemme ei pidä joutua kärsimään hankalasta luonteestamme! Siinä, että yrittää tulla “ihanneminäkseen” ei ole mitään tekopyhää, kun vain rehellisesti myönnämme lähtökohtamme.”
-Jean Watson -
Liikunta ja kova treeni antoi jaksamista arkeen. Taija kaipasi itselleen kuitenkin myös pysähtymistä ja levollisuutta. Turvallisen väylän tähän tarjosi jooga. Joogaharjoitukset antoivat tilaa olla omien ajatusten kanssa ja joogatessa Taija koki tulleensa hyväksytyksi omana itsenään. Vanha minäkuva alkoi rakentua uudelleen ja toi esille herkemmän Taijan. Mielen muutokset heijastuivat myös työelämään ja sen hetkinen urapolku alkoi tuntua kuormittavalta. Ristiriita oman arvomaailman ja kylmän bisneselämän kanssa korostui ja Taijasta tuntui, että hänen empatiakykynsä sekä herkkyytensä kärsi hänen tekemässä työssään.
Omien arvojen selkeyttäminen aiheutti sen, että uusia kiinnostuksen kohteita alkoi nousta pintaan. Taija innostui hyvinvointialasta ja päätti lähteä opiskelemaan. Hän oivalsi, että uusi ura olisi ainut vaihtoehto, jotta hän voisi elää omien arvojen mukaista elämää. Taija on myös aina halunnut auttaa toisia ja se vahvistui opintojen myötä. Oman työn merkityksellisyys tuntui tärkeältä ja Taija aloitti myös vapaaehtoistyön perhementorina. Hän tunsi, että voisi antaa vertaistukea oman tarinansa ja kokemusten kautta myös muille.
“Kun hyväksyn itseni, hyväksyn myös kaikki muut”
Taijan sisäinen muutos ja uuden suunnan löytyminen vaikuttivat positiivisesti myös hänen tyttäreensä. Omalla esimerkillään hän halusi kannustaa tytärtään rakastaman itseään, löytämään omat rajansa ja vahvistaa tyttären itsetuntoa. Oppimalla olemaan aidosti oma itsensä, Taija on uskaltanut pysähtyä omien vaikeiden tunteidensa äärelle. Pysähtyminen tuntui pelottavalta ja omien syvimpien toiveiden kuuntelu haastavalta, mutta se oli välttämätöntä itsensä rakastamisen ja minäkuvan käsittelyssä. Päivittäiset harjoitukset peilin edessä, jossa Taija puhuu kauniisti itselleen, olivat osa tätä prosessia. “On hyvä muistuttaa itseään joka päivä siitä, että on tärkeä ja rakastettu”.
Positiivinen vuoropuhelu itsensä kanssa on ollut avain uuden sisäisen rohkeuden ja voiman löytymiselle. Tällä hetkellä Taija on kiitollinen, että hän on käynyt läpi kaiken, mitä elämä on tuonut eteen. Yksi askel kerrallaan hän tavoittelee unelmiaan ja etenee kohti oman näköistä elämää. Nykyään hän osaa arjessa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan entistä paremmin pysähtyen omien havaintojen ja ajatusten äärelle. Näin hän voi olla ympärillä oleville ihmisille enemmän tasapainoinen ja läsnä. Taijan mielestä on tärkeää, että kaikilla on itsensä kanssa hyvä olla, sillä se näkyy myös ulospäin. “Kun hyväksyn itseni, hyväksyn myös kaikki muut”.
“Tämä sisäinen muutos on tuonut elämääni myös uuden, ihanan ja tasa-arvoisen rakkauden, jossa saan olla täysin oma itseni.”
“On vaikeaa olla rehellinen itselleen, mutta se on välttämätöntä, jos haluamme kehittyä. Joskus on houkuttelevaa sulkea silmänsä omaan itseen liittyviltä epämieluisilta asioilta ja jättää tekemättä se, minkä oikeaksi tietää. Mutta silloin kehityksemme pysähtyy”
-Jean Watson, Vuosi kanssasi
Kuuntele Taijan Voimatarina tästä
