Shokkiero - Äänessä Sofia

Eletään lokakuuta 2018 ja on ensimmäinen hääpäivä. Sofia tunsi itsensä onnelliseksi ja elämä oli mallillaan. Vierellä oli oikea ihminen ja Sofialla oli vahva tunne yhteisestä tulevaisuudesta. Pari päivää hääpäivän jälkeen Sofia tuli yövuorosta kotiin. Asunto oli hiljainen, vaikka miehen piti olla kotona. Sofia katsoi jääkaappiin ja huomasi, että miehelle tarkoitettu aamupala oli vielä syömättä. “Ehkä mies nukkui vielä”, Sofia mietti? Sofia käveli hiljaa rappuset ylös, ettei hän herättäisi miestään. Yläkerrassa makuuhuoneen ovi oli auki ja sänky oli Sofian jäljiltä koskematon. Näytti siltä, ettei kukaan olisi nukkunut siinä viime yönä. Sofia huolestui ja hänelle tuli vahva tunne, ettei kaikki ollut kunnossa. Tästä alkoi tapahtumaketju, joka muutti lyhyessä ajassa Sofian koko loppuelämän suunnan.

“Miten niin läheinen ja rakas ihminen voi tehdä minulle näin”?

Seuraavien viikkojen aikana valheiden vyyhti alkoi avautua. Sofian mies jäi kiinni uskottomuudesta. Muun muassa miehen auton takalaatikosta löytyi viikattuna kaikki tarpeelliset vaihtovaatteet, alushousuista lähtien. Sofiasta tuntui, kuin matto olisi vedetty hänen jalkojensa alta. Sydän liiskattuna maailma romahti ja hänen koko elämänsä tuntui pelkältä valheelta. Uskottomuus tuli täytenä yllätyksenä ja valtavana shokkina Sofialle, sillä mitään merkkejä ei ollut ilmassa. “Häistähän oli vasta vuosi ja olimme onnellisia”, Sofia mietti. Alkuun mies kielsi kaiken eikä suostunut puhumaan mitään asiasta; kenen luona oli ollut ja miten pitkään tätä oli jatkunut? Tilanne kärjistyi ja mies muutti heidän yhteisestä kodistaan “hotelliin” ja jätti Sofian käsittelemään asiaa yksin. Sofian tunteet heittelivät laidasta laitaan. “Miten niin läheinen ja rakas ihminen voi tehdä minulle näin”? Sofia ei tiennyt, oliko kyseessä salasuhde, yhden illan juttu vai kokonaan toinen nainen?

“Missä oli se mies, jota olin rakastanut viiden vuoden ajan täydestä sydämestäni? Tuo mies edessäni oli kuin vieras ihminen: julma, tunteeton ja kylmä.”

Vastauksia kysymyksiin Sofia ei koskaan saanut. “Tuntui kuin olisin elänyt painajaisessa, josta toivoin koko ajan herääväni”. Tyhjässä yhteisessä asunnossa täysin yllättäen jätettynä, Sofian ajatukset pyörivät ympyrää ja aivoissa raksutti kysymys, miksi?  Sofia yritti saada vastauksia ja selityksen, mutta mies ei vastannut edes Sofian tekstiviesteihin. Sofia oli täysin turta ja hän yritti kaikkensa, että pysyisi koossa ja saisi työnsä tehtyä. Suurinta ristiriitaa Sofialle aiheutti ajatus: “Missä oli se mies, jota olin rakastanut viiden vuoden ajan täydestä sydämestäni? Tuo mies edessäni oli kuin vieras ihminen: julma, tunteeton ja kylmä”. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Sofia olisi ollut valmis käsittelemään asiaa pariterapiassa ja antamaan anteeksi, sillä olivathan he kuitenkin olleet yli viisi vuotta yhdessä ja vasta vuoden naimisissa. Sofia ajatteli, että asia voitaisiin varmasti käsitellä ja jatkaa yhdessä vahvempina eteenpäin, mutta mies ei tähän kuitenkaan suostunut, vaan halusi sen sijaan avioeron.   

Elämä muuttui nopeasti. Kyseisestä aamusta seitsemän viikkoa eteenpäin Sofia istui yksin uuden vuokrakotinsa lattialla ja itki. Mieli ei pystynyt käsittelemään, mitä oli tapahtunut. Muutama viikko sitten Sofia oli vielä onnellisesti naimisissa rakentamassa yhteistä tulevaisuutta sielunkumppaninsa kanssa ja nyt hän oli tahtomattaan eronnut. Sen verran miehen kanssa pystyi kommunikoimaan muuton yhteydessä, että Sofia sai ottaa mukaansa pariskunnan yhteisestä kodista ainoastaan imurin, telkkarin, pesukoneen, pienen sohvan ja muutamia astioita. Kaikki muu omaisuus jäi miehelle, vaikka Sofia oli osallistunut tasavertaisesti hankintoihin ja elinkustannuksiin koko yhteiselon ajan. Onneksi sänky löytyi tuttavan kautta, jotta oli edes joku paikka, mihin käpertyä öisin. Sofiasta tuntui, että ex-mies vedätti häntä pahemman kerran, mutta Sofia oli jo niin hajalla, ettei hänellä ollut voimavaroja tehdä asialle mitään. Eron aikana mies tuntui jopa pelottavalta ja Sofia ajatteli, että oli parempi antaa kaiken olla ja päästä vain pois tilanteesta.

“Mikä mussa on vikana, että näin on tapahtunut?”

Ensimmäiset kuukaudet menivät jonkinlaisessa shokkitilassa. Sofia yritti hakea neuvoja ero-oppaista, mutta ei löytänyt itselleen niistäkään vastauksia. Lääkäri määräsi Sofian hetkeksi sairauslomalle ja elämä tuntui pelkältä selviytymiseltä. Sofia ei tuntenut nälkää, ei syönyt eikä nukkunut. Mielen sisäinen tunnemyrsky vei kaikki voimat. Sofialle määrättiin unilääkkeitä ja rauhoittavia, joista hän sai hetkellisesti apua ja pystyi selviytymään arjesta päivän kerrallaan. Sofia yritti ymmärtää, mitä oli tapahtunut? Samat ajatukset pyörivät jatkuvasti mielessä. Myös voimattomuuden tunne kasvoi ja mielessä alkoi pyöriä itsesyytökset. “Mikä mussa on vikana, että näin on tapahtunut?.” Epäonnistumisen ja häpeän tunne oli niin suuri möykky rinnassa, että Sofiasta tuntui, ettei millään ollut enää väliä.

Sofia pohti paljon yhteistä arkea miehensä kanssa. Mitään erityisiä merkkejä puolison käyttäytymisessä Sofia ei ollut huomannut. Ei mitään, mistä olisi voinut edes epäillä, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Mies oli käyttäytynyt parisuhteessa rakastavasti eikä mitään selittämättömiä menoja tai muita epätavallisia asioita ollut ilmaantunut arjessa. Mikään ei herättänyt Sofian epäilyjä miehen tekemisissä ja he vaalivat yhteistä aikaa. Parisuhde tuntui onnelliselta ja rakkauden täyteiseltä – he matkustelivat sekä viettivät iltoja ystävien ja perheen kanssa. Suhdetta oli rakennettu rauhassa ja yhteistä tulevaisuutta suunniteltiin hiljalleen. He olivat puhuneet tulevaisuuden haaveista paljon ja pohtineet, missä he haluaisivat asua, tehdä töitä ja milloin perustaa perheen? Kosinta tapahtui romanttisesti ulkomaanmatkalla ja vaikka naimisiinmenosta oli puhuttu, tuli se silti Sofialle iloisena yllätyksenä.

Sofia muistaa vieläkin hääjuhlan lämpimän tunnelman ja rakkauden, jota hän tunsi sydämessään miestään kohtaan.

Sofiasta tuntui kuin puukko olisi isketty hänen rintaansa.

Sairausloman jälkeen töihin paluu tuntui vaikealta ja jopa epäoikeudenmukaiselta. Sofia mietti, että miten hän voisi olla tukena omassa työssään muille, kun ei itsekään pysynyt kasassa. Työterveyden kautta hän päätyi psykologin juttusille ja siitä eteenpäin psykiatrille, sillä kaiken oman toivottomuuden ja lohduttomuuden keskellä Sofia ei kuitenkaan halunnut, että tämä traumaattinen kokemus määrittelisi hänen loppuelämäänsä. Psykiatri kirjoitti lähetteen psykoterapeutille, jonka kanssa yhteinen selviytymismatka alkoi. Työpaikalla Sofia kertoi avoimesti tapahtuneesta ja sai ymmärrystä kollegoiltaan. Lämpö ja empatia työyhteisössä tuntui hyvältä ja Sofia jaksoi töissä vähän paremmin. Ymmärrys, ettei tarvitse aina pärjätä yksin, kannatteli arjessa. Yhtenä iltana Sofian työvuoro päättyi ja hän huomasi miehensä auton työpaikan parkkipaikalla, josta mies hänet usein haki. Sofia luuli miehen haluavan vihdoinkin jutella ja istuutui autoon. Mies hätkähti. Autoa kohti oli kävelemässä toinen nainen, joka vilkutti iloisesti. Ilmeisesti mies ei ollutkaan tullut hakemaan Sofiaa töistä ja kun nainen huomasi Sofian istuvan autossa, hän kääntyi kannoiltaan ja lähti pikaisesti toiseen suuntaa. Sofiasta tuntui kuin puukko olisi isketty hänen rintaansa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Sofia näki miehen uuden naisystävän ja avioliitto oli yhä voimassa. Mies oli jatkanut uutta elämäänsä välittömästi ja Sofia sai huomata olevansa täysin yksin tunteidensa kanssa. Tämä musersi Sofian.

“Oli vaikea surra menetystä, kun rakastin yhä miestäni.”

Oman hyvinvoinnin merkitys korostui ja joogasta tuli Sofialle arjen voimavara ja henkireikä. Sofia alkoi käydä viikottaisilla ohjatuilla joogatunneilla ja ystävänsä rohkaisemana hän kokeili myös avantouintia. Rauhallinen ympäristö luonnon keskellä tuntui lähes meditoinnilta ja tasapainotti mieltä. Avantouinti motivoi Sofiaa myös syömään ja ruokahalu alkoi hiljalleen palautua. Psykoterapia tarjosi väylän purkaa turvallisesti omia tuntojaan ja antoi uutta perspektiiviä tapahtumiin. Suurimpana tunteena Sofian sydämellä oli suru ja itselle rakkaasta ihmisestä irti päästäminen. “Oli vaikea surra menetystä, kun rakastin yhä miestäni.” Ennen nukkumaanmenoa Sofia alkoi kirjoittaa ylös asioita, jotka pyörivät mielessä. Näistä pienistä huolihetkistä hän sai tilaa omille ajatuksilleen ja alkoi nukkua paremmin. Kaiken sen toivottomuuden ja synkkyyden verhon takaa voimavarat alkoivat kuitenkin kasvaa. Ystävät ja perhe olivat myös suurena tukena ja niin hetki kerrallaan, itseään hoitaen, Sofia otti pieniä askeleita kohti tulevaisuutta ja päästi irti pahimmista peloistaan.

“Nyt tuntuu, että vihdoinkin minulla on tilaa hengittää ja että olen löytänyt elämälleni uuden suunnan.”, Sofia iloitsee.

Mitä sofialle kuuluu nyt? Sofialla on takana reilu vuosi psykoterapiaa ja prosessi jatkuu yhä. Traumaattisen eroprosessin ja omien tunteiden läpikäyminen on ollut Sofialle matka omaan sisimpään ja se on opettanut myös paljon hänelle itsestään. Henkinen kasvu on vahvistanut Sofian minäkuvaa ja hän on työstänyt paljon omia rajojaan. Sofiasta tuntuu, että hän on löytänyt oman sisäisen voimansa ja rohkeuden. Nämä muutokset ovat ulottuneet myös työrintamalle. Kauan ajatuksissa pyörinyt työpaikan vaihto otti tuulta alleen ja Sofia on nyt töissä haaveilemassaan työpaikassa. “Nyt tuntuu, että vihdoinkin minulla on tilaa hengittää ja että olen löytänyt elämälleni uuden suunnan.”, Sofia iloitsee.

Tanssiminen tuottaa iloa ja Sofia on huomannut nauravansa jälleen. “Vuosi sitten en olisi uskonut näkeväni tätä päivää, että voin kokea iloa.”Myös ajatus uudesta parisuhteesta on tuntunut jälleen mahdolliselta. Yhtenä päivänä Sofia vastasi myöntävästi saamaansa treffikutsuun, vaikka jännitys tuntui vatsanpohjassa asti. Treffit eivät johtaneet romanssiin, mutta Sofia sai huomata, miten pitkälle hän oli päässyt eroprosessissaan. Sofia on myös muuttanut omaan uuteen asuntoon, jossa on ollut mahdollista aloittaa kaikki alusta puhtaalta pöydältä. Uusi koti ei muistuta minua ikävistä tunteista. Muuttopäivä osui symbolisesti Uuden Vuoden aattoon 2020. Oli uuden alun aika.

Sofia astui uuden kodin ovesta sisään sydän auki uudelle rakkaudelle ja elämälle. “Ehkä “se oikea” on vielä matkalla.” 

Kuuntele Sofian Voimatarina:

SPOTIFY I APPLE PODCASTS I GOOGLE PODCASTS